torstai 21. huhtikuuta 2016

Borrelioosista ja autoimmuunireaktioista

Kirjoitin muistiinpanoja The Chronic Lyme Disease Summitissa puhuneen Kevin Connersin esityksestä. Hän käsitteli siinä mm. Lymen taudin eri vaiheita puhuen akuutin ja kroonisen vaiheen lisäksi 3. vaiheesta eli autoimmuunivaiheesta. Itseäni tämä aihe kiinnostaa kovasti, koska omalla kohdallani on epäselvää, sairastanko kroonista infektiota, autoimmuunitautia/autoimmuunityyppistä oireilua vai molempia.

Alla asiaa Lymen borrelioosin vaiheista tarkemmin siten kun Kevin Conners näkee ne:

VAIHE 1 eli akuutti borrelioosi:
 
Akuutissa vaiheessa antibiootit ovat Connersin mielestä yleensä ok. Jos antibiootti kuitenkaan ei helpota oireita päivässä, parissa, on tauti yleensä kroonistunut eli edennyt vaiheeseen 2. Samoin jos oireet palaavat 1-2 kk:n päästä ab:n lopetuksesta, on tauti luultavasti krooninen. Aikaikkuna ab:ille on aina yksilöllinen - se riippuu potilaan yleisterveydestä sekä mm. siitä, kuuluuko taudinkuvaan myös immuunijärjestelmää nopeasti heikentäviä lisäinfektioita.

VAIHE 2 eli krooninen borrelioosi:

Jos tauti on ehtinyt kroonistua, niin ab:n aika on Connersin mukaan silloin ohi. Bakteerit ovat tuossa vaiheessa edenneet jo solujen sisäänkin. Osa bakteereista on edelleen solujen ulkopuolella ja niitä ab voi tappaa, mutta ab:n lopetuksen jälkeen oireet palaavat, koska solun sisäiset bakteerit aktivoituvat. Yrteistä voi Connersin mukaan olla tässä vaiheessa jonkin verran apua.

VAIHE 3 eli autoimmuunivaihe:
 
Kolmannessa vaiheessa borreliabakteerit majailevat solujen sisällä eikä immuunijärjestelmä siksi löydä niitä. Tarpeeksi kauan etsittyään immuunijärjestelmä ryhtyy lopulta pommittamaan niitä soluja, joissa borreliabakteerit ovat piilossa. Esimerkiksi jos bakteerit piilottelevat hermosoluissa, ryhtyy immuunijärjestelmä pommittamaan hermosoluja. Ja: aina kun elimistöön ilmestyy jokin tunkeilija eli antigeeni, vaikkapa vain flunssa, niin immuunijärjestelmä lähtee iskemään siihen, mitä vastaan se on muodostanut vasta-aineita - tässä esimerkkitapauksessa vaikkapa hermosoluja vastaan. Toisin sanoen: autoimmuunitaudissa on kyse siitä, että elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. Koska organismi, jota immuunijärjestelmän Th1-solut yrittävät tappaa, on piilossa tai ei-tuhottavissa, alkavat immuunijärjestelmän Th2-solut lopulta tuottaa vasta-aineita sitä solutyyppiä kohtaan, jossa ei-tuhottavissa olevat tai piilottelevat patogeenit majailevat. Jatkossa mikä tahansa antigeeni laukaisee autoimmuunireaktion tätä kudostyyppiä vastaan. JA, TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ: minä itse voin myös laukaista autoimmuunireaktion käyttämällä immunostimulantteja eli immuunijärjestelmän toimintaa buustaavia tuotteita borrelioosin autoimmuunivaiheessa!

Olisi siis elintärkeää saada selville se, missä vaiheessa oma tauti on, jotta osaa valita oikeat hoitokeinot ja lähestymisen siihen.

Conners ehdottaa jokaiselle borrelioosipotilaalle seuraavien kysymysten esittämistä itselle:

- Tuleeko immunostimulanteista parempi olo ja tuleeko se pitkäaikaisesti vai romahtaako olo? Jos olo ei parane pitkäaikaisesti, on kyse luultavasti vaiheesta 3.
- Tuleeko hoidoista pahempi olo? Jos tulee, vaihe 3 on pitkällä. Immunostimulaatio tässä vaiheessa on omia kudoksia vastaan hyökkäävän armeijan aseistamista! Huono olo ei välttämättä olekaan herxheimer-reaktio, vaan autoimmuunireaktio!

Connersin oma ratkaisu 3. vaiheen Lymen hoitoon on rife technology ja siihen liitettynä homeopatia, ne kun eivät hänen mukaansa provosoi immuunijärjestelmän Th2-reaktioita. Itse en ole näihin aihepiireihin vielä perehtynyt niin hyvin, että osaisin muodostaa omaa mielipidettäni asiasta.

Olipa Connersin hoitoajatuksista mitä mieltä tahansa, niin hänen muistutuksensa borrelioosin myöhäisvaiheen mukana tulevien autoimmuunireaktioiden mahdollisuudesta sekä siitä, että herx voikin olla autoimmuunireaktio, on todella tärkeä. Omalla kohdallani tauti on vähintään vaiheessa 2 ja todennäköisesti vaiheessa 3. Olen hoitanut sitä kuluneen reilun vuoden aikana erinäisillä antibiooteilla, yrteillä ja lisäravinteilla, joista osa on ymmärtääkseni ainakin jossain määrin immuunijärjestelmän toimintaa buustaavia, ja silloin tällöin olen itsekin miettinyt sitä, että onko tämä järkevää, jos taudissani on myös autoimmuunipiirteitä. Ohjeet hoitoihin olen kuitenkin saanut lääkäriltä ja tähän asti olen suhtautunut niihin luottavaisesti. Hämmentävä piirre hoidoissa on ollut se, että niiden aikana olo ei ole dramaattisesti muuttunut suuntaan eikä toiseen. Se ei ole huonontunut, mutta ei dramaattisesti kohentunutkaan. Pientä jaksamisen kohenemista havaitsin kyllä viime vuoden loppupuolella ja nyt alkuvuodesta, mutta sittemmin olot ovat junnanneet paikallaan. Missään vaiheessa ei ole tullut oireita, jotka olisin voinut tulkita varmasti herxiksi (tai, jotka Connersin mukaan voisivat olla siis myös autoimmuunireaktioita). Mitä tästä kaikesta voi päätellä, vai voiko mitään?

Kiinnostava kysymys on myös se, että onko todella niin, että solun sisäisiä borreliabakteereita ei pysty tuhoamaan esimerkiksi yrtein - näin ymmärsin asian Connersin esityksestä. Minulla alkoi juuri Cowdenin yrttiprotokollan 8. kuukausi ja mietin, että onko kalliisiin hoitoihin panostaminen kohdallani turhaa, jollei suorastaan vaarallista. En haluaisi heittää vähiä rahojani hukkaan, enkä todellakaan haluaisi omilla toimillani provosoida itselleni täysimittaista neurologista autoimmuunisairautta...

Connersin Summitissa pitämä esitys on aiheesta kiinnostuneiden maksutta katsottavissa täällä:
https://vimeo.com/160641544

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti